Biologinen isä

Mul ja äitil oli aina huonot välit mun biologiseen isään (BI). BI ei juurikaa ollu meiän elämäs mut sen verran mitä muistan ja oon kuullu ni se hakkas äitii ja teki jtn sossuilmotuksii harvase viikko. Ku olin jtn 5 vuotias BI meni naimisii ja sai mun pikkuveljen joka on mua kuus vuotta nuorempi. Ku äiti kuoli ni muutin mun siskon perheen luokse jos kerkesin asuu ehkä puolivuotta. Sit oikeus päätti et BI saa mun huoltajuuden ja muutin sit sen luokse. Olin alunperin sitä vastaa ja loppuen lopuks aloin karkaileen ja se kävi muhun muutaman kerran käsiks. BI ei antanu mun olla yhteydes mun siskoon joka oli siin vaihees elämän tärkein henkilö, joten en saanu oikee tukee mistää. Loppue lopuks kuitenki jouduin psykiatriselle jossa huomattiin kuin huonos jamas olin. Olin siäl kolme kahenviikon jaksoo kunnes mut ja mun BI laitettii perhekuntoutusosastolle. Siel asuttii joku puolvuotta kunnes yhet toiset asukkaat näki ku se heitteli mua pitkin seinii ja kerto ohjaajille, jonka jälkeen pääsin sit lastenosastolle odottaan sijaisperheeseen pääsyä. Hirveesti ei oo ollu hyvii muistoi isäst mut mun pikkuveli tulee pysyy aina mun elämäs vaik isän kans sukset onki ristii menny ja pahemman kerran.