Ask.fm

Oon koko päivän oottanu et mul olis aikaa kirjottaa tänne iha rauhassa! Elikkä siis puhun tänää sivustosta Ask.fm.

Tein Askiin käyttäjän siis eilen ja linkkasin facebookkiin ja pyysin ihmisii tulee kysyy multa kysymyksii. Tuli iha perus kysymyksii siis kavereilt ja sellasia kysymyksii mihin en ees erityisemmin kiinnittäny huomioo. Mut sitte tuli anolla joku kysyy:

ANO: ootko ylpee ittestäs

MINÄ: Siis kaikesta en todellakaan voi olla ylpee! Mutta siitä oon ylpee mihin oon päässy kaikesta     huolimatta :)

Todennäköisesti tää sama ano tuli tän jälkeen kirjottaan.

ANO: jos mä olisin sä niin en olis

MINÄ: Voiks valasta ni ymmärtäisin ehkä vähä paremmin? :)

Tän jälkeen ei tullu mitään vastausta, joten annoin olla. Mut tää kysymys sai mut oikeesti miettimään et oonko ylpee oikeesti ittestäni vai oonko vaan aina aatellu olevani ylpee. Mut sit aloin kelaa mun elämää iha niinko alusta asti et mitä oon kokenu, mitä tyhmää oon tehny ja ketkä on satuttanu mua mun elämän aikana. Ja ennen kaikkee niitä joita MÄ oon satuttanu ja loukannu.
Aloin kelaa niit kaikkii tyyppei jokka on kärsiny mun hölmöilyjen takia ja et vaikuttaakse niihin enään mitenkää vai onks se vaa historiaa niille? Sit tajusin et menneitä ei vaan voi muuttaa on vaan yritettävä elää sen kanssa että on satuttanu ihmisiä omien virheitten takia ja ainoo mitä voin enään tehä on pyytää niitä asioita anteeks ja osottaa sitä että kadun oikeesti ja että TODELLAKIN olen muuttunu ja pikkuhiljaa kasvamassa nuoreks aikuiseks naiseks. 
Ihmiset jotka musta todella välittää ni hyväksyy mut tälläsenä, mutta se ei tarkota että niitten tarvis hyväksyy kaikkee mitä oon menneisyydessä tehny tai tulen tulevaisuudessa tekeen. Ainoo asia mitä toivon niiltä on että kun ne on anteeks antanu ni ne asiat voidaan jättää menneisyyteen ja keskittyy nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Must tuntuu et mun sijaisperhe on mulle pystyny antaan jo anteeks ja se on mulle kaikkein tärkeintä. Voin jopa melkei sanoo että ne on musta ylpeitä :)

Teille jotka ette mua kovin läheisesti tunne tai ette muuten vaan tiiä musta kaikkee nii, toivoisin myös jonkinlaista ymmärrystä koska ei mullakaan helppoo ole ollu. Sillä en voi kuitata kaikkii tyhmyyksii mitä oon elämäni aikana tehny, mutta niilläkin asioilla on seuraukset mun luonnossa joita oon joutunu kokeen. Mua on heitelty mun elämässä perheestä toiseen ja laitoksista toisiin. Mulla ei oo ennen sijaisperhettä ollu vakituista "kotia". Oon eläny aina sielä mihin mut on laitettu ja aina kun oon ollu just tuntemas sitä paikkaa kodiks niin mun on taas pitäny muuttaa toiseen paikkaan. Toisinsanoen mun on vieläkin vaikee pysyä paikallani ja kotiutua yhteenpaikkaan.Tälläkin hetkellä mulla on periaatteessa 3 kotia, niin hassulta kun se kuullostaakin. Lisäks mulla ei oo ollu perhettä johon turvautua toisin kun suurimmalla osalla lapsista on ollut... 

Tulkaa kyseleen multa joko täällä tai Ask.fm:ssä kysymyksiä joko nimellä tai ano:na, vastaan mielellään kaikkiin kysymyksiin. :)

Sä joka kysyit multa tän kysymyksen, KIITOS. :) Sait mut oikeesti ajatteleen tätä asiaa ja ymmärtään muittenkin näkökantaa muhun ja mun elämään. Tarkasti en voi tietää mitä oot tällä tarkottanu, mut oli miten oli, sait mut silti aatteleen tätä. :)
Ymmärrän et kaikki ei olis ylpeitä itsestään jos olis minä ja ymmärrän sen kyllä, mutta mä kuitenkin voin sanoo olevani ylpee siitä mitä oon nykyään kaiken sen jälkeen mitä mun elämässä on tapahtunu. MÄ OLEN HELVETIN YLPEE ITSESTÄNI!