Tosiaan en heränny tänäkään aamuna kouluun. Herätys oli mut unirytmi ku ei taas oo parhaimmillaa. Ajatukset ei vaan taas anna rauhaa ku pitäs nukkuu. Tosiaa ku viime viikolla sattu ja tapahtu ja kaikki oli niin negatiivisia asioita. Ei yhtää helpota et siirrän kaikkii tärkeitä asioita eteenpäi koska just nyt ei pysty keskittyy. Sit pitää alkaa stressaa niitä asioita ja sit stressattavii asioita vaan kertyy lisää ja lisää. Koulu ny tällä hetkellä eniten ahistaa ku sielki nyt pitäs olla, mut en saa itteeni niskasta kii että voisin lähtee sinne, pelkään vaa et joku sanoo yhenki pahan sanan ja mä alan vollottaa. Se ei oo ikinä ollu mun tyylist mut nyt se olis jopa iha mahollista. Tiiän et jos menisin terkkarille ni se vois tälläsen takii kirjottaa mulle saikkua, mutta ku en osaa tuoda puheella ilmi mun tunteita ku vaan harvoille ja se tässä vaikeeta onki. En vaan saa aikaseks mentyy sinne. Mul on nii paljo univelkaa että en pysty olee yhtää oma itteni ja oon vaa hiljaa ja kaverikki vaa ihmettelee et ooks noi väsyny.
Tosiaa meille tulee sit ensviikolla uus perheenjäsen josta toi otsikkoki tulee. Sellanen vähä karvasempi kiinanharja koira :) Rakastuin siihen samantien ja Kaitsunki sain ylipuhuttuu et me otetaan se, ku koiraa jo pitkän aikaa oon halunnu ja luonne sillä on niin mun kaltane et nimeks annettii Mägi, et on niinko Mädi ja Mägi :)
Tänää sit asuntonäyttelyy tänne Porvooseen, toivotaan et tärppää tälläkertaa koska täs alkaa pikkuhiljaa kiire tulee ton kämpän haussa :o
Perheenlisäystä
R.I.P Eno/Kummisetä 25.09.1948- 22.8.2013
Tää aamu.. En muista kamalempaa aamua aikoihin, Mun puhelin soi ja sisko soittaa. Jotain kamalaa on kuulemma tapahtunu. Mitä? Eno on viety sairaalaan eilen illalla. Voi ei, mut miks se itkee, mun sisko ei koskaa itke? Eno on sairas mä tiiän sen, mut ei se voi vielä kuolla. Eihä? Sit siskon ääni pettää ja kuulen että Eno on löydetty aamulla kuolleena sängystä. En pysty sanoo mitään, itken vaan.. Seuraavaks sisko pyytää mua viikonlopuks sen luokse, hautajaisten suunnittelua, ketää muita ei enään oo. Suostun, tottakai.
Erityisen huolenpidon osasto Liminka
ERITYISEN HUOLENPIDON OSASTO PARKKI
- Molemmilla osastoilla työskentelee 6 lähikasvattajaa sekä kaksi yövalvojaa. Moniammatillisen tiimin täydentää Kylliälän koulun opettajat sekä koulunkäyntiavustajat, laitoksen psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä, erikoissairaanhoitaja sekä hallinnon työntekijät.
Elämänkerta lyhyesti
Eli siis mua pyydettii kertoo tän koko blogin tekstit sillee lyhyesti, että pysyy perässä mun jutuissa :) Eli kerron nyt lyhyesti mun elämän pääasiat ja kerron nyt oikeestaa ainoostaa ne negatiiviset asiat, jotka on vaikuttanu mun elämään, Eli on paljon positiivisiakin asioit mun elämässä, mut en nyt niit ala tähän toistaseks rustaan :) Enkä tietenkään kaikkein henk. kohtasempii asioit kerro näin julkisesti, mutta saa tulla kyseleen, ni voin kyl vastaa :)
Eli ooon syntyny Tampereella. Mun perheeseen kuulu Äiti, Isä ja Äidin puolelta Iso-Sisko joka on kuitenkin mua 20 vuotta vanhempi. Mun vanhemmat eros kun olin 2 vuotias. Jäin asuun mun äidille, joka oli alkoholisti, isä oli just lopettanu juomisen, jonka takia vissiin ne eroskin. Mun äidin puolen suku ei oo tainnu koskaan erityisemmin pitää mun isästä ja siks välit huononi ennestään tosi paljon isän puolen sukuun. Oikeestaan ainoot muistikuvat mul on vanhempien eron jälkeen mun isästä ne, ku jouduin ulkona yksin oottaa sitä. Ku se tuli hakee mut sen luokse viikolopuks, mut se ei yleensä ikinä tullu tai ilmottanu mitään.
Sit sé meni naimisiin uuden naisen kans ku olin joku 5 vee ja sil oli ennestään mua vähä vanhempi tytär josta tuli mulle tosi läheinen (sillon kävin isälläni vähän useemmin). Sit ku olin jtn 6 vee ni faijalle ja sen naiselle synty mun uus pikkuveli. Sit ei menny kauaa ku ne eros (syytä en tietenkää tienny). Näilt ajoilt mulla on vaa muistikuvii kuinka äiti ja isä haukku mollemmat mulle vaan toisiaan.
Tässä vaiheessa käynnit taas isän kans väheni ja aloin käymää enemmän mun isosiskol jolla oli jo mua 2 vuotta vanhempi tyttö, jonka kaa ollaan oltu aina tosi läheisiä.
Sit jossai vaiheessa mun äiti sairastu syöpään ja puolivuotta asuin mun siskon luona ennen ku äiti sit menehty kun olin 9 vuotias.
Äidin kuoleman jälkeen halusin jäädä mun siskon perheen luokse asumaan, mutta jostaki taas ilmesty mun isä kuvioihin. Isä sit jostain syystä saikin mun huoltajuude ittelleen. En olis halunnu muuttaa sen luokse, koska en ikinä oo oikei tykänny siit ja oon pienestä asti aina vihannu niit viikonloppu käyntei siel..
Siitä isän luokse muutostaha se helvetti sitte alkoki. Äiti oli just kuollu ja mut pistettii täysin narsistisen ihmisen kanssa asumaan (joka alko tässä vaiheessa näkyy mun elämässä paremmin ku hyvin). Kerran suututin sen jostain asiasta, rangaistukseks mut laitettiin omaa huoneeseen josta en saanu poistuu mihinkää! Ei ruokaa, ei vettä ei mitää. Muistan vaan sen järkyttävän päänsäryn mikä mulla oli.
En muista kuinka kauan siel huoneessa olin mut samanpäivän aikana menin pyytään siltä anteeks. Se anto mulle anteeks ja sain poistuu huoneesta. Menin kattoo sen kans telkkaria ja sit ku olin vähä aikaa ollu siinä ni pyysin jos saisin syödä ruokaa.
Sit sillä pimahti päässä ja se alko raivoo ja huutaa et tulin pyytää silt vaan anteeks sen takia että saisin ruokaa, et oon kiittämätön pentu ja mun äiti on kasvattanu musta samanlaisen hirviön mitä äiti oli eläessään. Kaappaas mut olalle ja heitti sänkyyn nii et mun pää kolahti seinään. Sen jälkeen en saanu moneen päivään poistuu huoneesta. Ku se meni tupakille parvekkeelle, ni kävin varastamassa ruisleivän palasia keittiöstä. En muista miten tää tilanne päätty loppuen lopuks, mutta pahempaa oli silti viel edessä.
Se otti mut mukaansa Lappiin kerran ja sieltä en saanu ostaa mitään muuta ku pari korttii jotka sain lähettää SEN OMILLE sukulaisille. Se otti mun puhelimen ja esti mua pitämästä yhteyttä mun äidin puolen sukulaisiin mm. mun siskoon en saanu mitää yhteyttä. Sit aloin karkaileen, siis iha muutamaks tunniks päivässä vaan. ni se alko uhkaileen laitoksil joissa mua vihattais ja joista ei pääsis pois ikinä ym. Sit sekosinki ja mut pistettiin lasten paykiatriselle kaheks viikkoo.
Se oli parasta aikaa mitä oli, sain sielt soittaa mun siskolle joka tais käydäkki siel ja olin nii onnellinen ja luulin et saan jäähä sinne, mut jouduin takasi isälle. Sen jälkee isä on mm. lyöny mua, heitelly mua ja henkisesti kiduttanu mua minkä vaa ikinä on pystyny. Yhtäkää positiivista muistoo mulla ei tältä ajalta ole.
Olin yhteensä kolme, kahen viikon jaksoo psykiatrisel sinä aikana ku asuin isäni luona. Kukaa ei koskaa uskonu et se on väkivaltane.
Kolmannella kerralla ku olin psykiatrisella kapinoin sitä vastaan et mä en enää mee isälleni, joten meiät laitettiin perhetuki keskuksee isän kanssa. En muista kauan oltii siel, mut siel sit isä kävi mun päälle ja sit yks perhe näki sen ja kerto niille ohjaajille. Mut huostaanotettiin samantien ja pääsin lasten osastolle. Sit odottelin et mulle löydettäis perhe mihin pääsisin.
Kun olin ykstoista mut sijotettiin Virroille sijaisperheeseen, jossa asuin seuraavat kuus vuotta. Se perhe oli tosi mettässä ja sielt ei oikei päässy mihinkää liikkuu joten kavereit en oikei voinu näkee.
9 luokalla aloin seurustelee mua 2 vuotta vanhemman pojan kans ja porukat ei tykänny siit pojasta yhtää ja yritti kaikin mahollisin keinoin estää mua näkemäst sitä. Aloin karkailee ja ryyppää aika paljo. Loppuelopuks mut kesäl 2011 sijotettii Tampereelle laitokseen, josta karkasin melkei heti mun poikaystävän mukaa.
Olin siis hatkoilla reilu kaks viikkoo kunnes mut saatii kiinni ja jouduin takas samaa laitokseen. Sain 30 päivän liikkumisvapaudenrajotukse.
Sit koulut alko ja pääsin takasi himaan ja alotin koulun Ähtärissä autonasentajana (Vaihdoin melkein heti ammattistartille) jossa mun poikaystäväki oli koulus. En saanu sillonkaa nähä sitä mun poikaystävää ku tiettyinä aikoina mikkä laitos oli sopinu mun porukoitten kans. (Ne oli mun puolel täs asiassa). Sovittiin jo sillo ku koulut alko niin laitoksen ja porukoitten kanssa et jos syksy menee kaikin puolin hyvin ni saan muuttaa Ähtäriin asuntolaa sit alkuvuodest. Pidin sovituist asioist kii ja noudatin sääntöjä. Vähä ennen Joulua ku otin tän asian puheeks ni porukat sano et en saa muuttaakkaa. Laitos yritti puhuu niille (se oli valvottu asuntola) mut ne ei silti suostunu. Karkasin pari päivää ennen Joulua ja menin aatonaattona poliisilaitokselle sanoo et haluun takasi laitokseen ja ne heitti mut sit Tampereelle laitokselle.
Sit Joulun jälkeen sain kuulla et en pääse enää takasi Ähtäriin kouluun ja 28 päivä Joulukuuta karkasin taas. Asuin siel mun poikaystäväl Ähtäris ja poliisitki etti mua. Sillon tein kaikkee tosi tyhmää ja rikollistaki, joist oon kyl jääny kiinni jo. Yhteensä olin reilu 3 viikkoo hatkois ja mua etittii lehissäki. (Molempien hatkojen aikaan mun isä laitto mulle aivan järkyttäviä viestejä. Sano et tappaa sen mun jätkän ja käski mun tappaa itteni, sano huoraks ym. Viestei saatto tulla 100:ki päivässä). Jäin kiinni ja mut vietii putkaa missä mun poikaystäväki oli lukittuna ja olin siel jtn vuorokauden kuulusteltavana kunnes mut tultii hakee.
Sit jouhuin takas laitoksee ja sain 30 päivää lvr:ää.
Sossu ilmotti muutamaa päivää enne ku mun lvr oli loppunu että mut laitetaa erityisenhuolenpidon osastolle Liminkaa. Laitoksen ohjaajat kirjotti adressin ja yritti kaikin tavoin estää et mua ei laitettais sinne. Jouduin sinne kuitenki ja olin yhteensä 3kk sielä. Se oli yhtä helvettiä. (voin kirjottaa siitä kokemuksesta joskus, jos joku haluaa kuulla.)
Limingasta mut sijotettii Mäntsälää laitokseen jossa oon sit nyt asunu. Siel on iha jees ollu ja oon saanu porukoittenki kans välit tosi hyvää kuntoo, oon löytäny uuden poikaystävän ja alottanu koulun Porvoossa. Nyt asun jo omillani mut kuitenki viel laitoksen kans tekemisis.
Sain 2007 perinnön joltai mun kaukaselt sukulaiselt. Sossut anto ne rahat mun isälle säilöön. Sen piti laittaa ne säästötilille. Oon kyselly useesti niitte rahojen perää ku mul olis tarkotus saaha ne ku täytän 18 vuotta. Se on useesti sossuille luvannu todistaa että ne rahat on tallessa (ikinä ei oo kuulunu). Löysin sen tilin sattumalta keväällä ja siel oli 2e jäljellä. Tehtii laitoksen kans poliisi juttu ja meiän laitoksen kasvatusvastaava kysy isält et mis ne rahat on ni se sano et sijotti taiteesee, mut ei tuottanu odotettua tulosta.. Just joo..
Mut täs ny taitaa olla kaikki pääasiat mun elämästä, saa tulla kyselee ja kommentoimaan! :) Yritin kirjottaa lyhyesti mut se oli täysin mahotonta :D Toivottavasti jaksoitte lukee, koska tää voi vähä avartaa ihmisten näkemystä musta.
Otan myös negatiivisia kommentteja vastaan koska kaikilla on oma mielipide.Tulkaa kyseleen lisää ask.fm :ssä tai täälä tai miten taas parhaaks näätte :) Vastaan kaikkiin kyllä :) Eli siis ask.fm :stä löytää käyttäjäl MaddieBig_H ja saa laittaa nimettömänäkin :)
Toi vika juttu perinnöstä ei periaattees edes kuulunu koko asiaan, mutta laitoin senki nyt tähän jotta kaikki ymmärtäis et millanen ihminen se oikeesti on.. En oo oikeestaa ikinä sitä isäks sanonu, mut tähän sen laitoin isänä että muut ymmärtää paremmin.
Miten kävikään..
Taas mä tänne tulin kirjotteleen ku oon valvonu tässä koko yön ja kello nyt se 7.30 aamulla.. No ei siinä oottelen et tukihenkilö tulis 10-11 aikaa ja heittäis, mut Porvooseen. Tarkotuksena ny olis täl yhen yön valvomisella saaha unirytmii vähä palautuu et sais sit ees tänä iltana hyvissä ajoin unta :)
Tosiaa se varsinainen syy siis oli tähän mun postauksee nyt sellanen et keksin sitte yöllä tylsyydessäni alkaa värjään ja leikkaan mun hiuksia! Laitan ny tähä ennen ja jälkeen kuvii ja sit saa sanoo mielipiteitä et onko hyvät? Oliks vanhat paremmat? Tai sitte että ei kummatkaan :) Mielipiteitä otetaan vastaan ja halutaan ottaa! Eli siis joko täälä bloggeris, ask.fm, tai suoraa faces :)
Ask.fm
Oon koko päivän oottanu et mul olis aikaa kirjottaa tänne iha rauhassa! Elikkä siis puhun tänää sivustosta Ask.fm.
Tein Askiin käyttäjän siis eilen ja linkkasin facebookkiin ja pyysin ihmisii tulee kysyy multa kysymyksii. Tuli iha perus kysymyksii siis kavereilt ja sellasia kysymyksii mihin en ees erityisemmin kiinnittäny huomioo. Mut sitte tuli anolla joku kysyy:
ANO: ootko ylpee ittestäs
MINÄ: Siis kaikesta en todellakaan voi olla ylpee! Mutta siitä oon ylpee mihin oon päässy kaikesta huolimatta :)
Todennäköisesti tää sama ano tuli tän jälkeen kirjottaan.
ANO: jos mä olisin sä niin en olis
MINÄ: Voiks valasta ni ymmärtäisin ehkä vähä paremmin? :)
Tän jälkeen ei tullu mitään vastausta, joten annoin olla. Mut tää kysymys sai mut oikeesti miettimään et oonko ylpee oikeesti ittestäni vai oonko vaan aina aatellu olevani ylpee. Mut sit aloin kelaa mun elämää iha niinko alusta asti et mitä oon kokenu, mitä tyhmää oon tehny ja ketkä on satuttanu mua mun elämän aikana. Ja ennen kaikkee niitä joita MÄ oon satuttanu ja loukannu.
Aloin kelaa niit kaikkii tyyppei jokka on kärsiny mun hölmöilyjen takia ja et vaikuttaakse niihin enään mitenkää vai onks se vaa historiaa niille? Sit tajusin et menneitä ei vaan voi muuttaa on vaan yritettävä elää sen kanssa että on satuttanu ihmisiä omien virheitten takia ja ainoo mitä voin enään tehä on pyytää niitä asioita anteeks ja osottaa sitä että kadun oikeesti ja että TODELLAKIN olen muuttunu ja pikkuhiljaa kasvamassa nuoreks aikuiseks naiseks.
Ihmiset jotka musta todella välittää ni hyväksyy mut tälläsenä, mutta se ei tarkota että niitten tarvis hyväksyy kaikkee mitä oon menneisyydessä tehny tai tulen tulevaisuudessa tekeen. Ainoo asia mitä toivon niiltä on että kun ne on anteeks antanu ni ne asiat voidaan jättää menneisyyteen ja keskittyy nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Must tuntuu et mun sijaisperhe on mulle pystyny antaan jo anteeks ja se on mulle kaikkein tärkeintä. Voin jopa melkei sanoo että ne on musta ylpeitä :)
Teille jotka ette mua kovin läheisesti tunne tai ette muuten vaan tiiä musta kaikkee nii, toivoisin myös jonkinlaista ymmärrystä koska ei mullakaan helppoo ole ollu. Sillä en voi kuitata kaikkii tyhmyyksii mitä oon elämäni aikana tehny, mutta niilläkin asioilla on seuraukset mun luonnossa joita oon joutunu kokeen. Mua on heitelty mun elämässä perheestä toiseen ja laitoksista toisiin. Mulla ei oo ennen sijaisperhettä ollu vakituista "kotia". Oon eläny aina sielä mihin mut on laitettu ja aina kun oon ollu just tuntemas sitä paikkaa kodiks niin mun on taas pitäny muuttaa toiseen paikkaan. Toisinsanoen mun on vieläkin vaikee pysyä paikallani ja kotiutua yhteenpaikkaan.Tälläkin hetkellä mulla on periaatteessa 3 kotia, niin hassulta kun se kuullostaakin. Lisäks mulla ei oo ollu perhettä johon turvautua toisin kun suurimmalla osalla lapsista on ollut...
Tulkaa kyseleen multa joko täällä tai Ask.fm:ssä kysymyksiä joko nimellä tai ano:na, vastaan mielellään kaikkiin kysymyksiin. :)
Sä joka kysyit multa tän kysymyksen, KIITOS. :) Sait mut oikeesti ajatteleen tätä asiaa ja ymmärtään muittenkin näkökantaa muhun ja mun elämään. Tarkasti en voi tietää mitä oot tällä tarkottanu, mut oli miten oli, sait mut silti aatteleen tätä. :)
Ymmärrän et kaikki ei olis ylpeitä itsestään jos olis minä ja ymmärrän sen kyllä, mutta mä kuitenkin voin sanoo olevani ylpee siitä mitä oon nykyään kaiken sen jälkeen mitä mun elämässä on tapahtunu. MÄ OLEN HELVETIN YLPEE ITSESTÄNI!
Ask.fm:stä löytyy joko nimellä: Sanna-Maddie Heikkilä tai käyttäjä: MaddieBig_H
Piitkästä aikaa aattelin kirjotella taas!
Joo eli pitkää aikaa en oo taas kirjotellu ja meinasin poustaakki tän mut aattelin sitteki viel tänne vähä raapustella, eli kuviiki tulee nyt aika paljo tänne sitte :)
Eli siis nykyää asun itsnäistymis kämpässä Mäntsälässä, mut en juuri ollenkaa siel oo ollu et Porvoos maannu koko kesän. Kotka meripäivil käytii Jonna ja Juulin kans viettämäs vähä tyttöjen viikoloppuu ja sellast.
Nyt olis sit enää viikko koulun alkuu ja en todellakaa tajuu miten sais ton unirytmi vähääkää ees normaaliks! :D
Kämppää ollaa Kaitsun kans kovasti yritetty ettii Porvoosta, mutta ku mulla ei oo mitää havaintoo et miten paljon mä saan sitte tukii ku muutan omaan asuntoon koska aina ku yritän sossulle soittaa ni se ei joko vastaa tai sit se on lomalla, mut joka tapaukses viimestää lokakuussa muutan ny kokonaa veke tuolt Mäntsälästä ja tarkotuksenahan oli tosiaa että Kaitsun kans nyt sit yhteen muutettais :)
Mikä parasta viel mul on täs synttärit kovaa kyytii lähestymäs ja sellanen kuukausi ja 20 päivää ois enää siihe että 18 oon! Tätä onki jo odotettu :p
Saan tonne itsenäistymiskämpälle tän viikon aikana oman tietokoneen ni voin sit alkaa kirjottelee vähä enemmän (toivottavasti) ja kertoo vähä lisää, mut täs kuulumiset tällee tiivistettynä :)