Tuhlaajatytön elämää

Nyt kerron jutun joka vaivaa mua ajoittain paljonki ja tänää erityisesti tosi paljon. Tällä jutulla on onnellinen alku.
Poika alotti syksyllä 2013 ammattikoulun, pääsi muuttaan opiskelija asuntolaan sai kämppiksen ja uusia kavereita. Elämä hymyili tottakai. Tää poika asu meiän naapurissa, päivittäin nähtii muutaman kerran nähtii muuallaki ku oli meiän hyvän kaverin serkku. Tosi mukava liikunnallinen poika.
Tänää on tän pojan muistotilaisuus. Syynä tähän on kiusaaminen joka johti tän nuoren pojan itsemurhaan.
Kiusaaminen siis päätti taas yhen nuoren miehen alun elämän.
Sinä kamalana iltana ku tän pojan ruumis löydettiin, näin myös tän pojan kiusaajan. Ei näyttäny siltä että se koko syksyn kiusaaminen olis ollu siitä tulleen suosion arvosta. Ne pojat oli ollu aluks kavereita. Tää yks kiusaaja oli tän pojan kämppis. Kiusaaja joutu kattoon sitä kuolleen pojan isää ja näkeen sen isän tuskan sen oman pojan menettämisestä. Onko hirveämpiä asioita ku menettää oma lapsi?
Se kiusaaja joutu muuttaam pois siitä asunnosta porukoillee koska ei kestäny asua siinä. Oliko tää kaikki sen kiusaamisen arvosta. Kiusaamisen seurauksena on taas lukemattoman moni elämä muuttunu radikaalisti. Mun mielestä pahinta on se että tää poika lopetti elämänsä todennäkösesti päässään ajatus että kukaan ei välitä ja ei ole syytä elää.
Kenenkään ei koskaan pitäis tarvita aatella näin. Ei koskaan! Miks kiusaajat kuitenki aiheuttaa tällästä? Eikö ne kertakaikkiaan pysty käsittää et joku kokee tuskaa kiusaamisesta. Se syö ihmistä sisältäpäin ja se kiusaaja ei välitä ku ittestää jatkamalla. Jokaisella asialla mitä sä sanot/teet jollekkin ihmiselle on seuraus! Tää kyseinen kiusaaja on nyt pilannu kavereidensa kanssa monta elämää, omansa mukaa lukien. Ne ei pysty pitkään aikaan nukkuun näkemättä tän pojan kasvoja, mut onko se mitenkää surullista että nää kiusaajat kärsii? Ne ite vei kaiken elämänhalun tältä kiusatulta pojalta ne vei lapsen sen pojan vanhemmilta, ne vei serkun, ne vei hyvän kaverin ne vei niin paljon kuluttamalla sen pojan elämän halun täysin loppuun! Mä toivon että edes yks kiusaaja lukis tän ja säästäis sillä edes yhen ihmishengen. Vaikka ihminen kuinka vihais jtn toista ihmistä ni se että jos tää ihminen kuolee sen takia että sä oot edesauttanut sitä riistään oman henkensä kiusaamalla sitä niin sä varmaan pystyt sitte kattoon sen sun kiusatun ihmisen jokaista kärsivää läheistä ihmistä ja sanoo että sä vaan vihasit sitä ja halusit että se kuolee. Pystyt kattoo niiden kaikkien ihmisten tuskaa ni jatka! Oot silti säälittävä. Mä toivon et kaikki ihmiset yrittäis ehkäistä tulevaisuudessa että tälläsiä tositarinoita ei syntyis. Mä ainakin aion.

Oli ny pakko tulla avautuu taas pitkästä aikaa tänne blogin ihmeellisee maailmaa. Varotan jo täs alus sitte et kirjotan ekaa kertaa tänne puhelimella joten en tiä mitä tästä ny tulee :D

Tosiaan en muista yhtää et mitä oon tänne viimeks kirjotellu, mutta lähetää vaikka siitä että mun Joulu suunnitelmat nyt meni sit aivan uusiks tänään. Eli tosiaa jouduin keskeyttää tossa lokakuussa noi mun opinnot väliaikasesti ku mul oli sen verra paljo puuttuvia suorituksia. En oo kuitenkaa lopettanu kokonaan et jatkan enskuussa sit ykkösluokalla samaa alaa. Tää keskeyttäminen kuitenki ny tarkottaa sitä että musta tuli oikeesti se sossupummi näiks pariks kuukaudeks...
No oon kuitenki pärjänny rahallisesti ihan hyvin et tiukkaa toki ollu mutta ei hengen hätää. Maanantaina sit varattiin matka tonne Viroo ku saatii nii halvalla ku oli sen 32e, meiltä molemmilta. No nyt sit tietty kuukausi vaihtuu ja ei tietty ollu enää rahaa. Mut ei hätää olin lähettäny toimeentulotuki hakemuksen jo reilu viikko sitte että rahat kyllä tulee ajoissa. No sitte maanantaina tottakai odottelin että koskas ne rahat tulee et laskut sais maksettuu ja joululahjoi ostettuu, no ei tullu. Sit tuli tiistai, ei taaskaa kuulunu. No siinä vaiheessa päätin sit soittaa mun sosiaalityöntekijälle että koska ne rahat tulis että tarvis maksaa toi antibiootti kuuri ja sit Viro matkaa vähä rahaa ja tietty siihen elämiseenki sitä tarvis? No sossu sit päättiki ilmottaa että on kyl aikonu soittaa mulle mutta ei oo muistanu. Ei siin mitää mutta he olivat sitte maksaneet mulle viimekuussa liikaa jote tässä kuussa tulee sit vähä vähemmän.
No ei siinä mitää mä aattelin, et sit eletää vaa vähä tiukemmin tää kuu. En kuitenkaa ajatellu että ihan näin tiukasti.... Sain nimittäin 10e+vuokra.

Nyt sit pyydänki teiltä mahdollisilta lukijoilta mielipiteitä tästä jutusta ja ennenkaikkee selviytymis vinkkejä tälle kuulle! Niitä tullaan tosissaan tarviimaan. Eli ehdotuksia saa laittaa tonne kommentti osuutee tai sinne turtuu ask.fm sivustolle.http://ask.fm/MaddieBig_H

Palasin ny taas kirjottaa blogii, ku viimesimmän kirjotuksen jälkeen tapahtu kaikkee nii paljon ja en halunnu kirjottaa tänne niit sillo. 

Pitkästä aikaa taas tulin kirjotteleen! Eli tosiaan vika viikko alaikäsenä lähtee ny käyntii! :)
Sit täs on viel tasan 2 viikkoo meiän muuttoon! Tapahtuu iha hirveesti asioit ny täs pienen ajan sisällä.

Viikoloppuna pitäs lähtee sit taas Enon hautajaisiin.. En tiiä taas et mitä siitki tulee :(

Viime viikolla en ollu kertaakaa koulussa, tosiaa kipeenä olin ja sit tk:see jouduin ja vähä ikäviä uutisii sain kuulla, mut puhun niist sit ko on selvinny lisää.

Tänää käytii Mägi dogin kans ekoil rokotuksil <3 Pikkunen kyl huus ku sikaa olis tapettu mut nopeesti se siit virkos :D Nyt se kyl nukkuu tos mun jaloissa :)

Mä en oikei tiiä mitä mä ny kirjottaisin ku ei oo mitää sellast tapahtunu mistä mä viittisin tänne kirjottaa :D Paitsi et voisin mä sellasen tähän ny kirjottaa et kaikki joilla on jtn kysyttävää/rakentavaa palautetta meitsille ni mielellää tulkaa sanoo se mulle vaik faces, f2f tai ask.fm. Mielellää nimel mut miks ei vaik anona :) Eli facest löytyy Sanna-Maddie Heikkilä, f2f Porvoosta ja ask.fm:stä MaddieBig_H. Tervetuloo! :)

Tosiaan en heränny tänäkään aamuna kouluun. Herätys oli mut unirytmi ku ei taas oo parhaimmillaa. Ajatukset ei vaan taas anna rauhaa ku pitäs nukkuu. Tosiaa ku viime viikolla sattu ja tapahtu ja kaikki oli niin negatiivisia asioita. Ei yhtää helpota et siirrän kaikkii tärkeitä asioita eteenpäi koska just nyt ei pysty keskittyy. Sit pitää alkaa stressaa niitä asioita ja sit stressattavii asioita vaan kertyy lisää ja lisää. Koulu ny tällä hetkellä eniten ahistaa ku sielki nyt pitäs olla, mut en saa itteeni niskasta kii että voisin lähtee sinne, pelkään vaa et joku sanoo yhenki pahan sanan ja mä alan vollottaa. Se ei oo ikinä ollu mun tyylist mut nyt se olis jopa iha mahollista. Tiiän et jos menisin terkkarille ni se vois tälläsen takii kirjottaa mulle saikkua, mutta ku en osaa tuoda puheella ilmi mun tunteita ku vaan harvoille ja se tässä vaikeeta onki. En vaan saa aikaseks mentyy sinne. Mul on nii paljo univelkaa että en pysty olee yhtää oma itteni ja oon vaa hiljaa ja kaverikki vaa ihmettelee et ooks noi väsyny.

Tosiaa meille tulee sit ensviikolla uus perheenjäsen josta toi otsikkoki tulee. Sellanen vähä karvasempi kiinanharja koira :) Rakastuin siihen samantien ja Kaitsunki sain ylipuhuttuu et me otetaan se, ku koiraa jo pitkän aikaa oon halunnu ja luonne sillä on niin mun kaltane et nimeks annettii Mägi, et on niinko Mädi ja Mägi :)

Tänää sit asuntonäyttelyy tänne Porvooseen, toivotaan et tärppää tälläkertaa koska täs alkaa pikkuhiljaa kiire tulee ton kämpän haussa :o

Tää aamu.. En muista kamalempaa aamua aikoihin, Mun puhelin soi ja sisko soittaa. Jotain kamalaa on kuulemma tapahtunu. Mitä? Eno on viety sairaalaan eilen illalla. Voi ei, mut miks se itkee, mun sisko ei koskaa itke? Eno on sairas mä tiiän sen, mut ei se voi vielä kuolla. Eihä? Sit siskon ääni pettää ja kuulen että Eno on löydetty aamulla kuolleena sängystä. En pysty sanoo mitään, itken vaan.. Seuraavaks sisko pyytää mua viikonlopuks sen luokse, hautajaisten suunnittelua, ketää muita ei enään oo. Suostun, tottakai.

Muistan kun eno soitti mulle, viime keväänä. Kerto että oli menny siskon tyttären perheen kyydissä sairaalaan. Mä huolestuin, miks eno ei ite ajanu? Nyt on jotain huonosti. Soitin sukulaisille ja sain kuulla, että eno on tosi huonossa kunnossa. Ei ollu eno mulle kertonu, enkä tienny, asun kaukana. Ei auta vaik asun kaukana, mun olis pitäny ottaa selvää. Nyt eno on kuollu. Rakastan sitä, en koskaa sanonu sitä sille, nyt se on poissa. Ikuisesti. Toivon et se kuulee mut ja sillä on hyvä olla. Eno ansaitsee sen, se oli hyvä ihminen. Jos sä näät mut eno, mä tiedän että sun haavena oli nähdä kun mä valmistun. Sen mä teen ja lupaan sen. Toivottavasti sulla on hyvä olla nyt. Mul on paha olla, mutta se helpottaa, tiiän sen. Koska tiiän et sun on parempi, olla taivaassa ja mä ymmärrän. Oot rakas, toivottavasti viel nähään, koska niin paljon sanomatta jäi sanoja. Lepää rauhassa Matti Heikkilä! <3 Rakkaudella kunnioittaen ja muistaen sison tyttösi ja kummityttösi Sanna.

ERITYISEN HUOLENPIDON OSASTO PARKKI

• Molemmilla osastoilla työskentelee 6 lähikasvattajaa sekä kaksi yövalvojaa. Moniammatillisen tiimin täydentää Kylliälän koulun opettajat sekä koulunkäyntiavustajat, laitoksen psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä, erikoissairaanhoitaja sekä hallinnon työntekijät.

Eli siis mua pyydettii kertoo tän koko blogin tekstit sillee lyhyesti, että pysyy perässä mun jutuissa :) Eli kerron nyt lyhyesti mun elämän pääasiat ja kerron nyt oikeestaa ainoostaa ne negatiiviset asiat, jotka on vaikuttanu mun elämään, Eli on paljon positiivisiakin asioit mun elämässä, mut en nyt niit ala tähän toistaseks rustaan :) Enkä tietenkään kaikkein henk. kohtasempii asioit kerro näin julkisesti, mutta saa tulla kyseleen, ni voin kyl vastaa :)

Eli ooon syntyny Tampereella. Mun perheeseen kuulu Äiti, Isä ja Äidin puolelta Iso-Sisko joka on kuitenkin mua 20 vuotta vanhempi. Mun vanhemmat eros kun olin 2 vuotias. Jäin asuun mun äidille, joka oli alkoholisti, isä oli just lopettanu juomisen, jonka takia vissiin ne eroskin. Mun äidin puolen suku ei oo tainnu koskaan erityisemmin pitää mun isästä ja siks välit huononi ennestään tosi paljon  isän puolen sukuun. Oikeestaan ainoot muistikuvat mul on vanhempien eron jälkeen mun isästä ne, ku jouduin ulkona yksin oottaa sitä. Ku se tuli hakee mut sen luokse viikolopuks, mut se ei yleensä ikinä tullu tai ilmottanu mitään.

Sit sé meni naimisiin uuden naisen kans ku olin joku 5 vee ja sil oli ennestään mua vähä vanhempi tytär josta tuli mulle tosi läheinen (sillon kävin isälläni vähän useemmin). Sit ku olin jtn 6 vee ni faijalle ja sen naiselle synty mun uus pikkuveli. Sit ei menny kauaa ku ne eros (syytä en tietenkää tienny). Näilt ajoilt mulla on vaa muistikuvii kuinka äiti ja isä haukku mollemmat mulle vaan toisiaan.
Tässä vaiheessa käynnit taas isän kans väheni ja aloin käymää enemmän mun isosiskol jolla oli jo mua 2 vuotta vanhempi tyttö, jonka kaa ollaan oltu aina tosi läheisiä.

Sit jossai vaiheessa mun äiti sairastu syöpään ja puolivuotta asuin mun siskon luona ennen ku äiti sit menehty kun olin 9 vuotias.
Äidin kuoleman jälkeen halusin jäädä mun siskon perheen luokse asumaan, mutta jostaki taas ilmesty mun isä kuvioihin. Isä sit jostain syystä saikin mun huoltajuude ittelleen. En olis halunnu muuttaa sen luokse, koska en ikinä oo oikei tykänny siit ja oon pienestä asti aina vihannu niit viikonloppu käyntei siel..

Siitä isän luokse muutostaha se helvetti sitte alkoki. Äiti oli just kuollu ja mut pistettii täysin narsistisen ihmisen kanssa asumaan (joka alko tässä vaiheessa näkyy  mun elämässä paremmin ku hyvin). Kerran suututin sen jostain asiasta, rangaistukseks mut laitettiin omaa huoneeseen josta en saanu poistuu mihinkää! Ei ruokaa, ei vettä ei mitää. Muistan vaan sen järkyttävän päänsäryn mikä mulla oli.
En muista kuinka kauan siel huoneessa olin mut samanpäivän aikana menin pyytään siltä anteeks. Se anto mulle anteeks ja sain poistuu huoneesta. Menin kattoo sen kans telkkaria ja sit ku olin vähä aikaa ollu siinä ni pyysin jos saisin syödä ruokaa.
Sit sillä pimahti päässä ja se alko raivoo ja huutaa et tulin pyytää silt vaan anteeks sen takia että saisin ruokaa, et oon kiittämätön pentu ja mun äiti on kasvattanu musta samanlaisen hirviön mitä äiti oli eläessään. Kaappaas mut olalle ja heitti sänkyyn nii et mun pää kolahti seinään. Sen jälkeen en saanu moneen päivään poistuu huoneesta. Ku se meni tupakille parvekkeelle, ni kävin varastamassa ruisleivän palasia keittiöstä. En muista miten tää tilanne päätty loppuen lopuks, mutta pahempaa oli silti viel edessä.

Se otti mut mukaansa Lappiin kerran ja sieltä en saanu ostaa mitään muuta ku pari korttii jotka sain lähettää SEN OMILLE sukulaisille. Se otti mun puhelimen ja esti mua pitämästä yhteyttä mun äidin puolen sukulaisiin mm. mun siskoon en saanu mitää yhteyttä. Sit aloin karkaileen, siis iha muutamaks tunniks päivässä vaan. ni se alko uhkaileen laitoksil joissa mua vihattais ja joista ei pääsis pois ikinä ym. Sit sekosinki ja mut pistettiin lasten paykiatriselle kaheks viikkoo.

Se oli parasta aikaa mitä oli, sain sielt soittaa mun siskolle joka tais käydäkki siel ja olin nii onnellinen ja luulin et saan jäähä sinne, mut jouduin takasi isälle. Sen jälkee isä on mm. lyöny mua, heitelly mua ja henkisesti kiduttanu mua minkä vaa ikinä on pystyny. Yhtäkää positiivista muistoo mulla ei tältä ajalta ole.

Olin yhteensä kolme, kahen viikon jaksoo psykiatrisel sinä aikana ku asuin isäni luona. Kukaa ei koskaa uskonu et se on väkivaltane.
Kolmannella kerralla ku olin psykiatrisella kapinoin sitä vastaan et mä en enää mee isälleni, joten meiät laitettiin perhetuki keskuksee isän kanssa. En muista kauan oltii siel, mut siel sit isä kävi mun päälle ja sit yks perhe näki sen ja kerto niille ohjaajille. Mut huostaanotettiin samantien ja pääsin lasten osastolle. Sit odottelin et mulle löydettäis perhe mihin pääsisin.

Kun olin ykstoista mut sijotettiin Virroille sijaisperheeseen, jossa asuin seuraavat kuus vuotta. Se perhe oli tosi mettässä ja sielt ei oikei päässy mihinkää liikkuu joten kavereit en oikei voinu näkee.
9 luokalla aloin seurustelee mua 2 vuotta vanhemman pojan kans ja porukat ei tykänny siit pojasta yhtää ja yritti kaikin mahollisin keinoin estää mua näkemäst sitä. Aloin karkailee ja ryyppää aika paljo. Loppuelopuks mut kesäl 2011 sijotettii Tampereelle laitokseen, josta karkasin melkei heti mun poikaystävän mukaa.
Olin siis hatkoilla reilu kaks viikkoo kunnes mut saatii kiinni ja jouduin takas samaa laitokseen. Sain 30 päivän liikkumisvapaudenrajotukse.

Sit koulut alko ja pääsin takasi himaan ja alotin koulun Ähtärissä autonasentajana (Vaihdoin melkein heti ammattistartille) jossa mun poikaystäväki oli koulus. En saanu sillonkaa nähä sitä mun poikaystävää ku tiettyinä aikoina mikkä laitos oli sopinu mun porukoitten kans. (Ne oli mun puolel täs asiassa). Sovittiin jo sillo ku koulut alko niin laitoksen ja porukoitten kanssa et jos syksy menee kaikin puolin hyvin ni saan muuttaa Ähtäriin asuntolaa sit alkuvuodest. Pidin sovituist asioist kii ja noudatin sääntöjä. Vähä ennen Joulua ku otin tän asian puheeks ni porukat sano et en saa muuttaakkaa. Laitos yritti puhuu niille (se oli valvottu asuntola) mut ne ei silti suostunu. Karkasin pari päivää ennen Joulua ja menin aatonaattona poliisilaitokselle sanoo et haluun takasi laitokseen ja ne heitti mut sit Tampereelle laitokselle.

Sit Joulun jälkeen sain kuulla et en pääse enää takasi Ähtäriin kouluun ja 28 päivä Joulukuuta karkasin taas. Asuin siel mun poikaystäväl Ähtäris ja poliisitki etti mua. Sillon tein kaikkee tosi tyhmää ja rikollistaki, joist oon kyl jääny kiinni jo. Yhteensä olin reilu 3 viikkoo hatkois ja mua etittii lehissäki. (Molempien hatkojen aikaan mun isä laitto mulle aivan järkyttäviä viestejä. Sano et tappaa sen mun jätkän ja käski mun tappaa itteni, sano huoraks ym. Viestei saatto tulla 100:ki päivässä). Jäin kiinni ja mut vietii putkaa missä mun poikaystäväki oli lukittuna ja olin siel jtn vuorokauden kuulusteltavana kunnes mut tultii hakee.

Sit jouhuin takas laitoksee ja sain 30 päivää lvr:ää.
Sossu ilmotti muutamaa päivää enne ku mun lvr oli loppunu että mut laitetaa erityisenhuolenpidon osastolle Liminkaa. Laitoksen ohjaajat kirjotti adressin ja yritti kaikin tavoin estää et mua ei laitettais sinne. Jouduin sinne kuitenki ja olin yhteensä 3kk sielä. Se oli yhtä helvettiä. (voin kirjottaa siitä kokemuksesta joskus, jos joku haluaa kuulla.)
Limingasta mut sijotettii Mäntsälää laitokseen jossa oon sit nyt asunu. Siel on iha jees ollu ja oon saanu porukoittenki kans välit tosi hyvää kuntoo, oon löytäny uuden poikaystävän ja alottanu koulun Porvoossa. Nyt asun jo omillani mut kuitenki viel laitoksen kans tekemisis.

Sain 2007 perinnön joltai mun kaukaselt sukulaiselt. Sossut anto ne rahat mun isälle säilöön. Sen piti laittaa ne säästötilille. Oon kyselly useesti niitte rahojen perää ku mul olis tarkotus saaha ne ku täytän 18 vuotta. Se on useesti sossuille luvannu todistaa että ne rahat on tallessa (ikinä ei oo kuulunu). Löysin sen tilin sattumalta keväällä ja siel oli 2e jäljellä. Tehtii laitoksen kans poliisi juttu ja meiän laitoksen kasvatusvastaava kysy isält et mis ne rahat on ni se sano et sijotti taiteesee, mut ei tuottanu odotettua tulosta.. Just joo..

Mut täs ny taitaa olla kaikki pääasiat mun elämästä, saa tulla kyselee ja kommentoimaan! :) Yritin kirjottaa lyhyesti mut se oli täysin mahotonta :D Toivottavasti jaksoitte lukee, koska tää voi vähä avartaa ihmisten näkemystä musta.
 Otan myös negatiivisia kommentteja vastaan koska kaikilla on oma mielipide.Tulkaa kyseleen lisää ask.fm :ssä tai täälä tai miten taas parhaaks näätte :) Vastaan kaikkiin kyllä :) Eli siis ask.fm :stä löytää käyttäjäl MaddieBig_H ja saa laittaa nimettömänäkin :)

Toi vika juttu perinnöstä ei periaattees edes kuulunu koko asiaan, mutta laitoin senki nyt tähän jotta kaikki ymmärtäis et millanen ihminen se oikeesti on.. En oo oikeestaa ikinä sitä isäks sanonu, mut tähän sen laitoin isänä että muut ymmärtää paremmin.

Taas mä tänne tulin kirjotteleen ku oon valvonu tässä koko yön ja kello nyt se 7.30 aamulla.. No ei siinä oottelen et tukihenkilö tulis 10-11 aikaa ja heittäis, mut Porvooseen. Tarkotuksena ny olis täl yhen yön valvomisella saaha unirytmii vähä palautuu et sais sit ees tänä iltana hyvissä ajoin unta :)

Tosiaa se varsinainen syy siis oli tähän mun postauksee nyt sellanen et keksin sitte yöllä tylsyydessäni alkaa värjään ja leikkaan mun hiuksia! Laitan ny tähä ennen ja jälkeen kuvii ja sit saa sanoo mielipiteitä et onko hyvät? Oliks vanhat paremmat? Tai sitte että ei kummatkaan :) Mielipiteitä otetaan vastaan ja halutaan ottaa! Eli siis joko täälä bloggeris, ask.fm, tai suoraa faces :)

Oon koko päivän oottanu et mul olis aikaa kirjottaa tänne iha rauhassa! Elikkä siis puhun tänää sivustosta Ask.fm.

Tein Askiin käyttäjän siis eilen ja linkkasin facebookkiin ja pyysin ihmisii tulee kysyy multa kysymyksii. Tuli iha perus kysymyksii siis kavereilt ja sellasia kysymyksii mihin en ees erityisemmin kiinnittäny huomioo. Mut sitte tuli anolla joku kysyy:

ANO: ootko ylpee ittestäs

MINÄ: Siis kaikesta en todellakaan voi olla ylpee! Mutta siitä oon ylpee mihin oon päässy kaikesta     huolimatta :)

Todennäköisesti tää sama ano tuli tän jälkeen kirjottaan.

ANO: jos mä olisin sä niin en olis

MINÄ: Voiks valasta ni ymmärtäisin ehkä vähä paremmin? :)

Tän jälkeen ei tullu mitään vastausta, joten annoin olla. Mut tää kysymys sai mut oikeesti miettimään et oonko ylpee oikeesti ittestäni vai oonko vaan aina aatellu olevani ylpee. Mut sit aloin kelaa mun elämää iha niinko alusta asti et mitä oon kokenu, mitä tyhmää oon tehny ja ketkä on satuttanu mua mun elämän aikana. Ja ennen kaikkee niitä joita MÄ oon satuttanu ja loukannu.
Aloin kelaa niit kaikkii tyyppei jokka on kärsiny mun hölmöilyjen takia ja et vaikuttaakse niihin enään mitenkää vai onks se vaa historiaa niille? Sit tajusin et menneitä ei vaan voi muuttaa on vaan yritettävä elää sen kanssa että on satuttanu ihmisiä omien virheitten takia ja ainoo mitä voin enään tehä on pyytää niitä asioita anteeks ja osottaa sitä että kadun oikeesti ja että TODELLAKIN olen muuttunu ja pikkuhiljaa kasvamassa nuoreks aikuiseks naiseks. 
Ihmiset jotka musta todella välittää ni hyväksyy mut tälläsenä, mutta se ei tarkota että niitten tarvis hyväksyy kaikkee mitä oon menneisyydessä tehny tai tulen tulevaisuudessa tekeen. Ainoo asia mitä toivon niiltä on että kun ne on anteeks antanu ni ne asiat voidaan jättää menneisyyteen ja keskittyy nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Must tuntuu et mun sijaisperhe on mulle pystyny antaan jo anteeks ja se on mulle kaikkein tärkeintä. Voin jopa melkei sanoo että ne on musta ylpeitä :)

Teille jotka ette mua kovin läheisesti tunne tai ette muuten vaan tiiä musta kaikkee nii, toivoisin myös jonkinlaista ymmärrystä koska ei mullakaan helppoo ole ollu. Sillä en voi kuitata kaikkii tyhmyyksii mitä oon elämäni aikana tehny, mutta niilläkin asioilla on seuraukset mun luonnossa joita oon joutunu kokeen. Mua on heitelty mun elämässä perheestä toiseen ja laitoksista toisiin. Mulla ei oo ennen sijaisperhettä ollu vakituista "kotia". Oon eläny aina sielä mihin mut on laitettu ja aina kun oon ollu just tuntemas sitä paikkaa kodiks niin mun on taas pitäny muuttaa toiseen paikkaan. Toisinsanoen mun on vieläkin vaikee pysyä paikallani ja kotiutua yhteenpaikkaan.Tälläkin hetkellä mulla on periaatteessa 3 kotia, niin hassulta kun se kuullostaakin. Lisäks mulla ei oo ollu perhettä johon turvautua toisin kun suurimmalla osalla lapsista on ollut... 

Tulkaa kyseleen multa joko täällä tai Ask.fm:ssä kysymyksiä joko nimellä tai ano:na, vastaan mielellään kaikkiin kysymyksiin. :)

Sä joka kysyit multa tän kysymyksen, KIITOS. :) Sait mut oikeesti ajatteleen tätä asiaa ja ymmärtään muittenkin näkökantaa muhun ja mun elämään. Tarkasti en voi tietää mitä oot tällä tarkottanu, mut oli miten oli, sait mut silti aatteleen tätä. :)
Ymmärrän et kaikki ei olis ylpeitä itsestään jos olis minä ja ymmärrän sen kyllä, mutta mä kuitenkin voin sanoo olevani ylpee siitä mitä oon nykyään kaiken sen jälkeen mitä mun elämässä on tapahtunu. MÄ OLEN HELVETIN YLPEE ITSESTÄNI!

Joo eli pitkää aikaa en oo taas kirjotellu ja meinasin poustaakki tän mut aattelin sitteki viel tänne vähä raapustella, eli kuviiki tulee nyt aika paljo tänne sitte :)

Eli siis nykyää asun itsnäistymis kämpässä Mäntsälässä, mut en juuri ollenkaa siel oo ollu et Porvoos maannu koko kesän. Kotka meripäivil käytii Jonna ja Juulin kans viettämäs vähä tyttöjen viikoloppuu ja sellast.
Nyt olis sit enää viikko koulun alkuu ja en todellakaa tajuu miten sais ton unirytmi vähääkää ees normaaliks! :D

Kämppää ollaa Kaitsun kans kovasti yritetty ettii Porvoosta, mutta ku mulla ei oo mitää havaintoo et miten paljon mä saan sitte tukii ku muutan omaan asuntoon koska aina ku yritän sossulle soittaa ni se ei joko vastaa tai sit se on lomalla, mut joka tapaukses viimestää lokakuussa muutan ny kokonaa veke tuolt Mäntsälästä ja tarkotuksenahan oli tosiaa että Kaitsun kans nyt sit yhteen muutettais :)

Mikä parasta viel mul on täs synttärit kovaa kyytii lähestymäs ja sellanen kuukausi ja 20 päivää ois enää siihe että 18 oon! Tätä onki jo odotettu :p

Saan tonne itsenäistymiskämpälle tän viikon aikana oman tietokoneen ni voin sit alkaa kirjottelee vähä enemmän (toivottavasti) ja kertoo vähä lisää, mut täs kuulumiset tällee tiivistettynä :)

 

     

VIHAAN MAANANTAIATA!!! Ensi nukuin pommii, sit meinasin myöhästyy bussist, sit hukkasin rahapussin, menin nukkuu kämpille (nukuin pommii), myöhästyin koulusta, tylsin koulupäivä ikkää, lastarin piti tulla hakee kolmelt (tuli neljält), pitää lähtee kauppaa (ei oo autoo), pitää lähtee pelaa sulkkista (ei jaksa), aamul pitää herää enne kuutta (koulu alkaa kymmenelt).... VIHAAN MAANANTAITA!!!

Joo terve kaikki varmaa ryyppää ja minä istun vittu laitoksel kiltisti!!! Huhuh, mult vietii jo puhelin et saa nähä miten jaksan käyttäytyy vittu hyvin tän illa (Siis meil pitää antaa tääl joka ilta ysilt puhelin toimistoo ja sit saa aamul takas ku herää)...
En menny tänää kouluu ku aamust oli pää iha vitu kipee, terkkari ei ollu koulus jouhuin hakee kämpilt särkylääkke ja jäin sinne si nukkuu, ilmotin kyl opettajalle et ei siin mitää ja sanoin ohjaajille suoraa sit siit... Sit vihdoist viimei sossu oli soittanu tolle meiä kasvatusvastaavalle ja luvannu soittaa mulle keksiviikkona!!! Sitä ootelles et sais jtn selvyyttä kaikkee :)
Käytii tänää kahtoo kasvatusvastaavan kas se Anna Karenina ja oli ehkä oudoi leffa mitä oon nähny! Se oli kuitenki hyvä, mut mun piti miettii et oliks se hyvä ennen ku päätin. Nyt jos joku ei haluu tietää mitä tapahtuu ni ei kandee lukee eteenpäi!

Nii tälläne sit tuli uutenavuotena :D

Okei en oo taaskaa kirjottanu piiiitkääään aikaa.. On ollu kaikelaista, en oo tälkää viikol ollu yhtäkää päivää vaa niinku iha relax..
Maanantaina juhlittii tätä ihanaa uuttavuotta,
Tiistaina lähin lomilt sijaisperhee luota Virroilt takas laitokselle,7
Keskiviikkona olin koko päivä Porvoos menos,torstaina olin laitoksen kaa koko päivä IKEAs ja illan kavereitten kans ajelees ja käytii siel kellokosken mielisairaalaski:p
Perjantaina lähettii Kaitsun kans Virroille ja matkustettii koko päivä,
Lauantaina olin laskettelees kyläl ja kattoos veljen pojan pelii ja nyt
Nyt Sunnuntaina lähetää sit Kaitsun kans tonne etelää ku huomen alkaa koulu!!!

Joulu meni kyl sit laiskotteles tääl himas Virroilla ja olinki koko loma vaa himas tääl ja no keskisel kyl käytii sit porukoitte kans :)

Iltalehelle lähettelin joskus parikuukautta sitte uutisvinkkinä mun blogin ja et ne vois tehä huostaanotosta jutun. No sit meni pari viikkoo ni ne kyseliki sit yhes uutises entisten huostaanotettujen nuorten rankoist taustoista. Lähetin niille sit mun oman jutun ja ne julkas niist jutuist kuuen nuoren tarinan ja mä olinki sit se yks :)

http://www.iltalehti.fi/perhe/2012121116440483_pr.shtml
(Oon toi "Karkailee selvitäkseen)

Olisin halunnu enemmänki et tos olis kerrottu sosiaalityöntekijöitten toiminnasta mua kohtaa eikä vaan et kui paska elämä ollu...Tossa ei puhuttu mun koulukoti jaksost mitää joka oli helposti mun elämän raskain 3 kk, ja siit et kui ne kohtelee siel nuorii ja miten sossut reagoi siihe...